Ei sillä että unohtelisi asioita, mutta muistin tämänkin tässä eilen taas..

 

Siis, pitänee koittaa saada tekstiä pihalle.

En aio listata tänne kaikkea mahdollista mitä on tämän paska-matkan aikana tullut eteen. Ainakaan tarkoituksella.

Kirjoitan vähän sillisalaatti meiningillä, silloin kun tulee inspiraatio. Eli aihe voinee heitellä A:sta Ö:hän saman kirjoituksen sisällä. Anteeksi jo etukäteen siitä. Ajatus kun alkaa luistamaan ja naputus alkaa, niin ei sitä jaksa ihan kaikkea jaotella ja muistaa missäjärjestyksessä ne nyt taas tapahtuikaan. Kirjotusvirheitä tulee olemaan, aivan sama. Ei se lukemista ja sen ymmärtämistä estä.

Hoh, tulipas ehkä taas sellainen haista pee aloitus. Noh, tätä se on.

Aamulla on kaikki ihan jees, ja seuaavan tunnin aikana on ehtinyt jo manaamaa kaikki alimpaan helvettiin. Ja taas illalla ollaan happy-happy-joy-joy.

No, ehkä se on sallittua.

Kai?

 

Juuri laskin että enään 4vko edessä tätä pirun lääkkeiden popsimista ja sen aiheuttamaa paskaa oloa. Sen jälkeen sädetys ja kah, työt alkaa.

Sitäkin odotan jo kauhulla.. Taas samaa paskaa edessä, samalla rytmillä ja tapahtumilla.

Työ on sinänsä ihan jees hommaa, välillä, mutta kun sitä on tehnyt jo sen 10 vuotta yhteen putkeen ja työnantajapuolelta ei tule kuin lisää ylimääräisiä hommia ja vaatiuksia niskaan, niin alkaa olla sellainen "hei-olen-automaatti-jolla-ei-ole-aivoja" olo.

Juu ei sovi mulle. Not a chance.

Olen se vastarannankiiski joka kyseenalaistaa kaiken uuden. Eteenkin kun se koskee työoloja ja niiden huononemista. Ja vaatimuksia jotka on oikeasti aivan sieltä ja syvältä.

Tästä syystä en ehkä ole se bossin ihanne-ihminen, sanon asiat suoraan. Liiankin suoraan. Mutta on se perkele jos ei kukaan muka uskalla sanoa vastaan!

Saa katsoa koska sekin ihme tapahtuu että isokenkäiset tulevat oikeasti viikoksi tekemään samaa työtä kuin me ja miettimään että oliko ne ihanat uudet keksinnön nyt niin hyviä sittenkään. Toivottavasti syksyllä.

Koska tähänkin joku tietenkin tarttuu valittamaan "vaihda työpaikkaa". Kuule, ei se ole ihan niin helppoa kun luulisi. On koitettu. Enkä ihan heti aio neljättä ammattia hankkia. Ainakaan vielä.

Työ on kivaa joo yleensä, palkka on se mikä ajaa jatkamaan(valitettavasti). Mutta enemmän työn henkinen rasitus rassaa.

MUTTA, hyvääkin meillä töissä on.

Meidän työterveys on ihan pop. Ilman sitä ei olisi tätäkään paska-sairautta löytänyt.

Ja meidän vp. Paras ihminen mitä voi olla.

Ja muutamat työkaverit.

 

Ehkä tämä paasaus riittää nyt tälle päivälle. Sai ainakin pahimmat höyryt ulos.

Lisää on luvassa jahka taas ehtii ja jaksaa naputtaa.

 

Niin ja jos jotakuta kiinnostaa, niin mun virallinen diagnoosi on:

Eri alueisiin ulottuva rinnan syöpä duktaakinen kasvain(oikea)

Gr3,pT1c(11mm),N2(4/13),ER-(0%),PR-(0%),HER2-,Ki67 44%

Eli triplanega, ei hormonaalinen, ärhäkkä ja imusolmukkeissa saakka.

Leikkuussa lähti siis oikea tissi ja kainalosta imusolmukkeita liki kaikki.